Turvatyyny on tärkeä osa ajoneuvon passiivista turvajärjestelmää. Se on vahvasta, joustavasta kankaasta valmistettu pussi, joka täyttyy hätätilanteessa kaasulla ja vaimentaa törmäyksen vaikutusta. Vuonna 1987 valmistettu Porsche 944 oli ensimmäinen auto, jossa etuturvatyynyt olivat vakiona. Tänä päivänä lähes kaikki nykyaikaiset ajoneuvot on varustettu niillä.
Miten ne toimivat
Puskuriin, matkustamoon ja oviin asennetut anturit havaitsevat törmäyshetken ja törmäyksen iskuvoiman. Vastaava signaali lähetetään moottorinohjausyksikölle, jossa sähköinen impulssi laukaisee ponneaineen. Se sytyttää kaliumnitraatista ja natriumatsidista koostuvan kaasugeneraattorin. Tämän seurauksena tapahtuu reaktio ja vapautuu typpeä, mikä saa turvatyynyn täyttymään 0,3 sekunnissa. Turvatyyny laukeaa ainoastaan silloin, kun auton nopeus törmäyshetkellä on 20 km/h tai suurempi. Tämän tarkoituksena on vähentää loukkaantumisriskiä pienempien törmäysten osalta.
Moottorinohjausyksikkö voidaan ohjelmoida erilaisilla turvatyynyn laukaisualgoritmeilla. Ajoneuvon nopeus ja hidastuvuus sekä matkustajan paino ja asento otetaan huomioon. Järjestelmä ei esimerkiksi välttämättä aktivoidu, jos turvavyö ei ole kiinnitettynä. Lisäksi se on mahdollista kytkeä pois päältä, kun lastenistuinta kuljetetaan etumatkustajan istuimella.
Turvatyynyjen tyyppejä
- Edessä: nämä asennetaan kuljettajalle ohjauspyörän keskelle ja etumatkustajalle kojelautaan.
- Sivulla: nämä turvatyynyt on asennettu etuistuinten takaosaan. Ne suojaavat rintaa, vatsaa ja lantiota edestä ja sivulta tulevilta iskuilta.
- Ylhäällä (suojaverho): nämä asennetaan matkustamon kattoon tai keskipilareiden väliin. Ne ehkäisevät päävammoja.
- Keskellä: nämä turvatyynyt sijaitsevat kuljettajan ja etumatkustajan välissä.
- Polvelle: nämä löytyvät ohjauspyörän ja hansikaslokeron alta. Tällaisia löytyy yleensä luksusautoista.
- Jalankulkijalle: nämä on asennettu auton korin etuosaan ja ne minimoivat loukkaantumisia jalankulkijaan törmätessä.
Kommentoi