Suomen liikennemerkit: Tyypit, värit ja muodot

Liikennemerkkien tehtävä on neuvoa autoilijoita, ohjata liikennettä ja parantaa liikenneturvallisuutta. Suomessa käytettävät liikennemerkit noudattavat kansainvälisiä standardeja ja ne ovat jokaiselle ajokortin suorittaneelle tuttuja. 

Tässä artikkelissa kerromme Suomessa käytettävistä liikennemerkeistä, niiden tyypeistä sekä värien ja muotojen merkityksistä. Lopuksi vastaamme usein esitettyihin kysymyksiin.

Suomen liikennemerkkien historia ja nykytilanne

Suomessa ja kansainvälisestikin ensimmäisten liikennemerkkien joukossa ovat olleet erilaiset kiviset kilometripylväät, joihin on merkitty etäisyyksiä tien varrella oleviin paikkoihin. Niitä käytettiin satoja vuosia ja säilyneet kivipylväät on julistettu Museoviraston toimesta kiinteiksi muinaisjäännöksiksi. Sittemmin etenkin kaupungissa alettiin käyttää erilaisia tekstiin perustuvia kieltotauluja.

Suomen ensimmäiset varsinaiset liikennemerkit pystytettiin 1920-luvulla, jolloin autot olivat vasta yleistymässä Suomen teillä. 1930-luvulla käyttöön otettiin mm. pysäköintikiellon merkki, tasoristeyksen varoitusmerkit ja yleinen huomiomerkki. Liikennemerkkejä ilmestyi ensin kaupunkeihin ja suurten teiden varsille ja myöhemmin myös pienemmille teille. 1970- ja 1980-luvuille tultaessa liikennemerkkejä oli jo lähes kaikkialla ja erilaisten merkkien määrä kasvoi huomattavasti.

Suomen nykyisillä liikennemerkeillä, joita tänä päivänä on käytössä yli 200 kappaletta, on jokaisella oma kirjain-numero-tunnus (esim. taajamamerkki on tunnukseltaan A1). Maamme liikennemerkit noudattavat kansainvälisiä standardeja tietyin poikkeuksin. Poikkeuksia ovat tiettyjen liikennemerkkien värit sekä kylteissä käytettyjen kirjainten kirjaintyyppi. Liikennemerkit ovat samat koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta – Ahvenanmaalla käytetään maakunnan omaa liikennemerkkijärjestelmää. Kaksikielisillä alueilla liikennekylttien tekstit ovat Manner-Suomessa sekä suomeksi että ruotsiksi. Joihinkin opastekyltteihin on voitu merkitä tekstit myös englanniksi tai venäjäksi.

Suomen liikennemerkkien tyypit, värit ja muodot

Suomen liikennemerkit voidaan jakaa erilaisiin ryhmiin niiden tyypin, värin ja muodon perusteella.

Tyypin mukaan

• Opastusmerkit. Opastusmerkit ilmoittavat ajajille tärkeää tietoa siitä, mihin paikkaan saavutaan (paikannimikyltit), mihin kääntyä risteyksessä (suunnistustaulut), miten ajokaista muuttuu (ajokaistaopastukset), mikä on etäisyys tien päätepisteeseen tai matkan varrella oleviin paikkoihin (etäisyystaulut), onko tie umpikuja (umpitien merkki) ja mikä on tien numero ja tyyppi. Opastusmerkit voivat ilmaista myös paikan tyypin (esim. pysäköintialue, teollisuusalue, matkustajasatama, lentokenttä), antaa tietoa hätäpoistumisteistä ja ilmoittaa, onko kohde esteetön liikuntarajoitteisille. Opastusmerkkejä on paitsi autoille, myös jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Tämän ryhmän liikennemerkkien tunnukset ovat F1.1–F57.
• Varoitusmerkit. Nimensä mukaisesti varoitusmerkit antavat kuljettajalle tietoa tekijöistä, jotka muodostavat riskejä ajon aikana. Näitä voivat olla mutkat, avattavat sillat ja laiturit, jalankulkijat, lapset, liukkaus, irtokivet, töyssyt sekä hirvet, porot ja kauriseläimet. Merkkien symboleista on helppo päätellä niiden merkitys. Tämän ryhmän liikennemerkkien tunnukset ovat A1.1–A33.
• Etuajo-oikeus- ja väistämismerkit. Tähän ryhmään kuuluu merkkejä vähiten: vain seitsemän kappaletta. Näiden merkkien avulla kuljettaja tietää, onko hänellä etuajo-oikeus vai onko hänellä väistämisvelvollisuus. Etuajo-oikeus- ja väistämismerkeistä tunnetuin lienee pakollista pysäyttämistä merkitsevä STOP-merkki. Tämän ryhmän liikennemerkkien tunnukset ovat B1–B7.
• Kieltomerkit ja rajoitusmerkit. Tähän ryhmään kuuluvat merkit voidaan jakaa yksiselitteisesti jonkin toiminnan kieltäviksi merkeiksi sekä toimintaa rajoittaviksi merkeiksi. Kieltomerkeillä voidaan muun muassa kieltää tietyntyyppisillä ajoneuvoilla ajo (esim. traktorilla tai moottoripyörällä ajo kielletty -merkit), pysäköinti tai ajoneuvolla ajo tai jalankulku kokonaan. Kieltomerkeillä voidaan myös osoittaa kielletty ajo- tai kääntymisuunta ja ilmoittaa ohituskiellosta. Rajoitusmerkeistä puuttuu kieltomerkkien yllä oleva vinoviina, ja näillä merkeillä ilmoitetaan esimerkiksi ajoneuvon suurin sallittu korkeus tai leveys ahtaissa tiloissa tai ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän suurin sallittu massa. Rajoitusmerkeillä ilmaistaan myös nopeusrajoitukset. Tämän ryhmän liikennemerkkien tunnukset ovat C1–C48.

• Sääntömerkit. Sääntö- eli ohjemerkkien tarkoituksena on ilmoittaa kuljettajaa tiettyä tieosuutta tai tienkohtaa koskevasta säännöstä. Monet näistä ovat tuttuja kaupungeista: näillä voidaan osoittaa esimerkiksi pysäköintipaikka ja autojen sijoitus siellä, bussi-, raitiovaunu- ja linja-autokaistojen alkaminen ja päättyminen, tien yksisuuntaisuus sekä tunnelin alkaminen ja päättyminen. Kaupunkien yleisimpiin liikennemerkkeihin kuuluva suojatien merkki kuuluu myös sääntömerkkeihin. Näitä merkkejä on myös asuinalueilla (pihakatu, kävelykatu, pyöräkatu) sekä moottoriteillä (moottoritien alku- ja päättymismerkit). Tämän ryhmän liikennemerkkien tunnukset ovat E1–E30.

• Määräysmerkit. Määräysmerkeillä voidaan ilmaista pakollinen ajo- tai kiertosuunta. Näillä ilmaistaan myös mm. liikenteenjakaja, jalkakäytävä, pyörätie ja näiden yhdistelmä, ratsastustie sekä vähimmäisnopeus. Tämän ryhmän liikennemerkkien tunnukset ovat D1.1–D11.

• Palvelukohteiden merkit. Näillä merkeillä kuljettajalle kerrotaan lähistöltä löytyvistä palveluista ja nähtävyyksistä. Merkkeihin kuuluvat muun muassa infomerkki, moottoriteiden varsilta tuttu radioasemien taajuusmerkki, WC-merkki, kahvilan ja ruokailupaikan merkit, levähdysalueen merkki sekä ensiavun merkki. Palvelukohteiden merkkejä ovat myös mm. nähtävyyden merkki, luontokohteen merkki, kalastus- ja uintipaikkojen merkit sekä majoituksen merkit. Tämän ryhmän liikennemerkkien tunnukset ovat G1–G41.2.
• Lisäkilvet. Lisäkilvet eivät koskaan esiinny yksinään vaan niitä käytetään yhdessä edellä mainittujen ryhmien merkkien kanssa. Lisäkilvillä voidaan ilmaista monenlaista: etäisyyksiä, ajoneuvotyyppejä, pysäköintitapoja, erilaisia voimassaoloaikoja ja aikarajoituksia, pysäköinnin maksullisuuden aikarajoja, sähköauton latauspaikkoja ja niin edelleen. Lisäkilvet voivat olla tekstillisiä ja niissä voidaan ilmoittaa lähes mistä tahansa kyseistä tienkohtaa koskevasta tiedosta.

Värin mukaan

• Siniset liikennemerkit. Sinipohjaisia on suurin osa opastus-, määräys- ja sääntömerkeistä sekä eräät lisäkilvet. Symbolit, nuolet jne. on merkitty näihin kyltteihin valkoisella kaikissa muissa merkeissä, paitsi suojatien ja tunnelin kylteissä – nämä symbolit on merkitty mustalla.
• Punaiset liikennemerkit. Punapohjaisia liikennemerkkejä on kolme. Nämä ovat STOP-merkki (B6), valtatien numeroa ilmaiseva merkki (F29) sekä merkki, joka ilmaisee opastusta merkin osoittamalle tielle (F35).
• Punakeltaiset liikennemerkit. Punakeltaiset liikennemerkit ovat varoitus-, kielto- tai rajoitusmerkkejä. Symbolit merkitään niihin useimmiten mustalla. Myös suurin osa lisäkilvistä on punakeltaisia. Ulkomailla ajaessa kannattaa huomioida, että suurimmassa osassa maita varoitus- ja kieltomerkit ovat valkopohjaisia.
• Keltaiset liikennemerkit. Keltavalkoisia, keltamustia tai keltavalkomustia merkkejä ovat etuajo-oikeus- ja väistämismerkkeihin kuuluvat etuajo-oikeutetun tien merkki (B1) ja sen päättymisestä kertova merkki (B2). Myös eräät sääntömerkit, taajamamerkit, kiertotien merkit ja kantatien numeromerkit ovat keltaisia ja niihin on merkitty symbolit mustalla.
• Vihreät liikennemerkit. Vihreitä ovat eräät sääntö- ja opastusmerkkeihin kuuluvat moottoritien merkit, kansainvälisten pääliikenneväylien merkit, hätäuloskäyntien ja poistumisreittien merkit. Symbolit ja tekstit merkitään vihreälle taustalle valkoisella värillä.
• Mustavalkoiset liikennemerkit. Mustapohjaisia liikennemerkkejä, joissa teksti on valkoisella, ovat mustat tienviitat. Niitä ovat opastusmerkkeihin kuuluvat osoiteviitta (F16) ja osoiteviitan ennakkomerkki (F17). Valkopohjaisia merkkejä, joihin numerot on merkitty mustalla, ovat seututien numeron merkki (F31) ja kehätien numeron merkki (F33). Myös harvinainen keskustan merkki (F49) on mustavalkoinen.
• Oranssit liikennemerkit. Oransseja liikennemerkkejä on yleisessä käytössä vain yksi: vaarallisten aineiden kuljetukselle tarkoitettua reittiä ilmaiseva opastusmerkki F51. Symboli merkitään mustalla.
• Ruskeat liikennemerkit. Ruskeapohjaisia merkkejä, joissa teksti tai symboli on valkoisella, ovat matkailukohteiden ja nähtävyyksien merkit.

Muodon mukaan

• Kolmiot. Liikennemerkit tässä muodossa ovat useimmiten varoitusmerkkejä. Varoitusmerkkien kanta on aina alaspäin. Merkki, jossa kanta on ylöspäin, osoittaa väistämisvelvollisuutta risteyksessä (B5). 
• Pyöreät. Pyöreitä ovat määräysmerkit, suurin osa kielto- ja rajoitusmerkeistä, väistämisvelvollisuutta kohdattaessa osoittava väistämismerkki (B4) sekä keskustaa osoittava opastusmerkki (F49).
• Neliöt ja suorakaiteet. Neliön tai suorakaiteen muotoisia ovat lähes kaikki opastusmerkit (mm. suunnistustaulut, eri tietyyppien merkit, paikannimien merkit, jne.) ja kaikki palvelukohteiden opastusmerkit. Myös yksi etuajo-oikeusmerkki (B3) ja väistämisvelvollisuuden merkki (B7) ovat neliön muotoisia. Myös lisäkilvet ovat neliön tai suorakaiteen muotoisia.
• Vinoneliöt. Vinoneliön eli kärjellään seisovan neliön muotoisia ovat etuajo-oikeutetun tien alkamisesta ja päättymisestä kertovat merkit (B1 ja B2, ns. ”keltainen neliö -liikennemerkki”). 
• Muut. Muita muotoja ovat kolme pystysuoraa merkkiä (A28.1–A28.3), X-muoto (A29.1) ja X-muoto, jonka alla on nuoli (A29.2). Näitä näkee tasoristeyksissä. On olemassa myös nuolen muotoisia (esim. F57) ja puolisuunnikkaan muotoisia (esim. F14, G3) merkkejä.

Usein kysyttyä liikennemerkeistä Suomessa

Vastaamme nyt muutamiin usein kysyttyihin kysymyksiin Suomen liikennemerkeistä.

Yhteenveto